AARNE HAAPAKOSKI (1904-1961) MUISTELEE LAPSUUS- JA NUORUUSVUOSIEN ELÄMÄÄ HAAPAKOSKELLA; TANSSIA JA TALKOITA
“…Kyllä se tanssi siihenkin aikaan oli vain nuorisolle vetonaula. Paikkakunnalla ei ollut tanssilavaa eikä paikkaa jossa olisi voitu kesäiltoina pyörähdellä. Niin oli keksittävä paikkoja avotaivaan alta. Kuuluisimmaksi tällaisista tanssitanhuista tuli Säämälän solansuu Pieksämäen ja Suontien välisen maantien varrella Majoonlammin kohdalla, mistä vanha koivukujanne kohosi Säämälän puustelliin. Siinä oli tien risteyksessä tasainen, kovaksitallautunut tanner, jossa tansseja lauantai-iltaisin pantiin toimeen. ..”
Haapajärven saaressa järjestettiin myös tansseja. ..”mutta oli paikkakunnalla muitakin luonnonvaraisia tanssipaikkoja, Kylmänpuron silta ja Miilunpohjat. Ne tekivät tanssilavan virkaa kesäisinä arki-iltoina, kun nuorison teki mieli pyörähdellä. Ja huuliharpulla soitettiin musiikkia.”
“Talkoot olivat niihin aikoihin myös yleisesti muodissa. Pidettiin heinäntekotalkoita, leikkuutalkoita ja perunankaivutalkoita. Useimmiten ne päättyivät tanssiin. Koska en milloinkaan ole ollut erikoisen innostunut maatyömies, nähtiin minut samoinkuin monet muutkin Haapakosken pojat useimmiten talkoiden kuokkamiehenä – kuokkamiehiksi sanottiin sellaisia joita ei oltu kutsuttu ja jotka tavallisesti ilmestyivät talkoopaikalle vasta tanssin alkaessa. Muistan eräät perunankaivutalkoot Suonenjoen puolella, joissa tanssittiin neljään asti aamulla – jaksoimme ainakin me, jotka emme olleet selkäämme vaivanneet kuokan varressa talkoopolkkaa hypätä…”
“ Kerran olin semmoisissakin mukana, kuin räsynrepimätalkoissa. Talon nuori väki oli saanut vanhemmat ylipuhutuksi ja emäntä oli luvannut, että talkoot saa pitää ja tanssiakin päälle, mutta mattokankaan räsyt on sinä iltana revittävä. Näihin talkoisiin sain oikein kutsumakirjeen niin kuin eräät muutkin Haapakosken pojat. Kun oltiin kutsuttu, niin reilusti mentiinkin ja työtä myös tehtiin, sillä pari vakallista kertyi matonkudekeriä sinä iltana. Ja tyytyväisiä oltiin, kun räsyjenrepimisen varjolla saatiin pyörähdellä talon tyttärien kanssa ja käydä välillä jäähylläkin.”
(lähde: Pieksämäen lehti n:o81, 1960. Pieksämäen kotiseutuyhdistys. Aarne Haapakosken arkisto.)